Turistina Dublinissa

Terve taas!

Nyt on tosiaan tällainen reippaampi päivitys tahti, kun olen kerran näitä tekstejä kirjoitellut teille talteen. Seuraavana, kuten lupailtu, vähän sitä turisti juttua Dublinista. Aluksi ajattelin, että tämä olisi sellainen, mitä ei kannata missata, jos kaupungissa käy, mutta tulin toisiin aatoksiin. En koe, että itse olisin vielä ihan niin konkari, että tietäisin kaikki nähtävyydet tarpeeksi hyvin ja voisin sanoa minkä voi jättää välistä ja mitä ei. Joten ajattelinkin esitellä ne kohteet, joissa itsellä tuli käytyä ja mitä mieltä olin niistä.

Guinness

Guinnessin panimo taitaa olla se kaikkien tuntema ja jokaisen opaskirjan sivuilta löytyvä kohde. Onhan kyseinen olut Irlannin yksi suurimpia ja tunnetuimpia vientituotteita. Tässä pikaisella googlettelulla myös selvisi, että eniten Guinnessin panimoita on Afrikassa, jossa kulutetaan myös 40% tästä oluesta. 

Me kävimme tosiaan sellaisen itsenäisen kierroksen tuolla Guinnessin Storehousella ja olihan tuo ihan mukava kierros, vaikka itse en yleisesti mikään oluen ystävä olekaan. Lippujen hinta ei ole mikään halvin ja sanoisin, että halvemmalla pääsee kyllä Dublinissa kokemaan hieman syvempiäkin kierroksia eri aiheisiin liittyen.

Pääasiassahan tuolla Storehousella kierrellään eri kerroksissa sellainen reitti, jossa käydään läpi, miten tätä maailman kuulua olutta valmistetaan ja millainen sen historia on ollut. Lisäksi päästään hieman maistelemaankin olutta, mahdollisuus on jopa oppia laskemaan Guinnessiä oikeaoppisesti tuoppiin. Suomessahan tätä ei kaikissa baareissa tehdä oikein, kuten irlantilainen ystäväni minua valisti, koska vaahto jää moneseti lasin reunan alapuolelle, kun sen pitäisi tulla ihan hitusen sen yläpuolelle. Vaahto on sen verran jämäkkä, ettei sen pitäisi siitä valua mihinkään. The more you know.  

Storehousen yhteydessä on myös sellainen korkeampi torni, josta kyllä avautuu hienot näkymät kaupunkiin. Näiden näkymien ihastelu oli kyllä yksi kierroksen parhaista kokemuksista itselleni, vaikka viihdyttävintä oli kyllä nähdä vanhoja mainoksia ja niihin liittyviä vekottimia, kuten kuvassa näkyvä pyörää polkeva kala! Kierros ei siis tehnyt minusta vieläkään oluen ystävää, vaikka edelleen pidänkin Guinnessin mainoksia hienoina ja näyttävinä, sekä kekseliäinä. Mukava kokemus ja onpahan omalta osaltani tehty, varmasti nautinnollisempi kokemus oluen ystäville, mutta en itse ainakaan toista kertaa lähtisi.

Trinity College

Trinity Collegessa tuli kyllä pyörähdettyä pariinkin otteeseen. Oikeastaan jopa yövyin kesän aikana yliopiston yhteydessä olevissa asuntoloissa, jotka kesäisin ovat vuokrattavissa turisteille ja vieläpä suht huokeaan hintaan, kun ottaa huomioon sijainnin ja niiden siisteyden. Olen aiemmin tainnut laitella kuvia yliopistosta itsestään ja sen sisäpihasta ja jo siinä on nähtävää. Yliopiston alue on tosi miellyttävä ja siellä on mukava käydä hyvällä säällä vain istuskelemassa ja hengailemassa. 

Vieraita viihdyttäessä tuli myös käytyä sitten Trinity Collegen vanhan kirjaston sisällä ihastelemassa ja tutustumassa Book of Kells:iin. Historiasta kiinnostuneelle oli hienoa päästä kirja näkemään ja selvittämään sen historiaa. Myös kirjasto itsessään oli komea ja kyllähän sitä pohti, että olisihan se hienoa opiskella tuollaisessa ympäristössä, vaikka tämän päivän opiskelijat taitavat enimmäkseen käyttää hieman uudempia tiloja ja teoksia. Historiasta kiinnostuneille kierros on varmasti antoisa ja samoin arkkitehtuuria ihasteleville. Itseäni kiinnostaisi vielä päästä enemmän tutustumaan Trinity Collegen historiaan ja siihen, miten se on aikanaan ollut osana Irlannin itsenäistymistä.

Howth

Nyt tulee kyllä sellainen kohde, jonka voisin itse laittaa tosiaan sille Must See -listalle. Nimittäin Howth, joka on niemi Itä-Dublinissa. Itse olen vain kerran sattunut alueelle oikeasti hyvällä säällä, mutta silti olen kyllä aivan ihastunut kyseiseen alueeseen. Oikeastaan juurikin tuulen ollessa kovempi ja aaltojen korkeat ensimmäistä kertaa täällä käydessäni olin aivan haltioitunut. 

Howthissa on mahdollista päästä kiertämään noin 11kilometriä pitkä vaellusreitti. Itse en ole tuota reittiä kulkenut, mutta kyllä Howthissa viihtyy muutenkin. Satama-alueella on monia viihtyisiä ravintoloita ja kahviloita, hieman ehkä tyyriimpiä, mutta ainakin oman kokemukseni perusteella hintansa väärtejä. Etenkin itse pidän The Dog House Blue's Tea Roomista, joka on viihtyisä ja mukava paikka nauttia teetä tai vaikka ihan kunnon ruokaakin.

Ravintoloiden ja näkymien lisäksi Howthissa on viikonloppuisin pieniä kojuja tuolla Market -alueella. Kojuissa myydään erilaisia ruokia, käsitöitä ja sen sellaista. Itsestäni on aina mukava käydä tuollaisissa paikoissa, koska sieltä löytää muistoja ja tuliaisia, jotka ovat vähän erilaisempia kuin kaupungista ostetut tuotteet. 

Howthin hyvä puoli on myös se, että sinne on helppo kulkea niin junalla kuin bussillakin. Etenkin bussilla matkustaessa on mukava päästä näkemään erilaisia asuinalueta ja maisemia.

Bray Greystones

Bray Greystones kävelyreitistä olen kirjoitellut aiemminkin, kun olin patikoinut sen ensimmäisen kerran ystävien kera. Myöhemmin kesällä kävelin tuon samaisen matkan taas mahtavassa seurassa, ja vaikkei sää alkuun ollut yhtä hyvä kuin ensimmäisellä kerralla, oli se jälleen aivan omanlaisensa ja hauska kokemuksensa. Näiden kahden hyvin erilaisen kokemuksen pohjalta voin kyllä edelleen sanoa tämän "patikka" reitin olevan yksi suosikki kokemuksistani Dublinissa ja siksi se tälläkin listalla taas on. Vaikka virallisestihan reitti sijaitsee Wicklow:n puolella.

Reitti on tosiaan n. 7 kilometriä pitkä ja sen kävelemiseen menee parisen tuntia. Jotkut tarmokkaammat saattavat toki kävellä reitin ees taas. Itse olen aina lähtenyt reitille Braystä ja kävellyt Greystoniin, mutta reitin voi toki kulkea toisinkin päin, vaikka yleisin lähtöpaikka tosiaan taitaa olla Bray, ainakin ensimmäisen kerran perusteella, kun suurin osa poppoosta kulki kanssamme samaan suuntaan. Greystonen päästä löytyykin sitten muutamia paikkoja, joissa on mukava käydä syömässä tai kahvittelemassa patikoinnin päätteeksi. Ainakin itse olen molempien kävelyjen päätteeksi saanut nauttia oikein hyvää ruokaa ja oikein harmittaa, ettei tällä kertaa taida tulla lähdettyä walkia tekemään rajallisen ajan takia.

Se mistä itse pidän tällä kävelyreitillä on maisemat ne ovat aivan huikeat, varsinkin selkeämmällä säällä. Lisäksi matka ei ole tosiaan liian pitkä vaan sen jaksaa reippaasti kävellä ja samalla rupatella kavereiden kanssa menemään, vaikka muutamassa kohdassa pitääkin keskittyä kapuamiseen enemmän. Reitti ei ole niin pitkä, että olisi illalla tai seuraavana päivänä aivan täydellisessä jumissa, vaikka se vähän myös rasittaakin. Siihen ei myöskään uhraudu ihan koko päivää. Myös kaverit, joiden kanssa reitin olen kulkenut, sekä perheenjäsenet joille reittiä olen suositellut ovat siitä nauttineet. Eli jos Dublinissa on tarpeeksi aikaa ja kaipaa hieman muutakin tekemistä kuin kaupungissa kiertelyä, niin tämä on oiva tapa viettää osa päivästä. 

Dublin zoo/Phoenix park

Olen aiemmin miettinyt, että pitäisi ottaa tavoitteeksi käydä Irlannin kaikissa 32:ssa kreivikunnassa, mutta olisikohan maltillisempi tavoite käydä kaikissa Irlannin eläintarhoissa, kun on jo kaksi taskussa. No ehkä ei tavoitteita elämään. Mutta tosiaan millainen oli Dublin zoo? Entä millainen on Phoenix park? Suureksi häpeäkseni jälkimmäisestä en osaa vielä sanoa muuta kuin, että se on aivan älyttömän ison näköinen! En ole tosiaan tuohon itse kaupungin isoimpaan puistoon sen kummemmin päässyt tutustumaan, koska harvemmin tulee lähdettyä yksin puistoon vain vaeltelemaan... Mutta sen perusteella, mitä olen bussilla ohi mennessä nähnyt, se on todellakin valtava ja aivan älyttömän vihreä. Vihreydestä taisivat sanoa myös ystäväni, jotka puistossa sen vieressä majoittuessaan olivat käyneet pienellä kävelyllä.

Phoenix parkin koosta kertoo myös se, että Dublin Zoo tosiaan on osa sitä. Tietenkin eläintarha on sijoitettu vähän reunemmalle, jotta sinne on helppo päästä parkkipaikalta, mutta silti se on puiston alueiden sisällä. Dublin Zoo:hon teimme tosiaan pienen visiitin kavereiden ollessa käymässä ja olihan se ihan mukava kokemus. Muistan vieläkin, kuinka eläintarhalle mennessä kuuli jo leijonien karjahtelut. Millaistakohan olisi asua puiston läheisyydessä, kun saisi eläinten ääniä välillä kuunnella. Pilvistä huolimatta sadetta ei ollut ja sää oli mukavan viileä, jotta eläimetkin olivat pääasiassa jalkeilla. 

Eläintarhat ovat aina hieman kaksipiippuinen juttu, toisaalta mieluummin näkisi eläimet oikeassa ympäristössää, eikä näin vangittuna. Mutta toisaalta tiedostaa sen surullisen tosiasian, että monia näitä eläimiä alkaa salametsästyksen ja muiden uhkien takia olla vähemmän luonnossa kuin eläintarhoissa. Jolloin tarhat ovat keino estää sukupuuttoa. Kaikki tämähän on tietenkin ihmisen syytä, mutta jospa ei nyt mentäisi niin syvälle näihin pohdintoihin. 

Dublin zoo oli tosiaan ainakin omasta mielestäni oikein mukava eläintarha, oikein vihreä ja tilaa oli. Tietenkin Corkin eläintarhan jälkeen, jossa osalla eläimistä oli oikeasti sitä tilaa (ne pirun wallabit joka puolella), tämä varmasti tuntuisi ikävän ahtaalta. Mutta toisaalta ymmärtäähän sen, että vanhempana ja enemmän kaupungissa olevalla eläintarhalla ei välttämättä sitä tilaa ole yhtä paljoa. Laajennusta oltiin kuitenkin ilmeisesti tekemässä, mikä on plussaa. Itseäni ilahdutti nähdä etenkin eläimiä, joita en Suomessa ole päässyt näkemään, kuten kirahveja, virtahepoja, sarvikuonoja ja norsuja, sekä pingviinejä! Olen Belgiassa hyvin pikaisesti nähnyt osaa noistakin, mutta nyt sai ihan rauhassa seurailla eläimiä. Lisäksi Dublinissa oli vauva norsu! Pikkuinen oli kyllä unilla, joten emme sitä niin hyvin päässeet näkemään, mutta norsut olivat kyllä huikeaa nähtävää. Hauska tarina liittyen tähän on ettemme aluksi meinanneet nähdä norsuja ollenkaan. Kiersimme niiden alueen ohi, mutta ei niitä vain näkynyt. Oikeasti luulimme aluksi, että norsut on viety johonkin piiloon, mutta sitten lopulta näimme ne! Siis kyllä huvitti, miten noin ison eläimen saattoi olla näkemättä, vaikka kävelimme aitauksen ohi?

Kaiken kaikkiaan mukava visiitti ja oli hauska päästä ihastelemaan kaikkia hienoja eläimiä. Eläimistä oli myös hyvin infoa aitausten yhteydessä, joissa myös kerrottiin niihin kohdistuvista uhista. Itse olin iloinen siitä, ettei yhdessäkään aitauksessa näkynyt eläintä, joka olisi vain kiertäny jonkinlaista kehää tai kierrellyt aitojen vieressä, vaan eläimet pääasiassa vaikuttivat rauhallisilta ja tyytyväisiltä. Söpöyskiintiön kyllä täyttivät nukkuvat kultapandat, jotka näimme kierroksen lopulla.

Malahide Castle

Nyt sitten vuorossa kohde, joka olisi varmasti ollut parempi seurassa kuin yksinään, ainakin näin voisin kuvitella. Malahide Castle on Dublinin pohjoispuolella sijaitseva linna, joka kuului aikanaan Talbotin suvulle. Linnan yhteydessä on myös puisto, puutarha ja isot viheriöt, joilla ainakin tuona kesäisenä päivänä kun itse siellä kävin oli paljon ulkoilijoita. Talbotin suvun omistuksessa linna pysyi aina 1970-lvulle asti, kunnes suvun viimeinen elossa ollut jäsen myi sen valtiolle kalliiden perintöverojen takia. Sen jälkeen linna onkin toiminut vierailu kohteena.

Malahide on hieman kalliimpi kohde, sillä sen liput ovat reilu kymmenen euroa, opiskelijalle vähän halvemmat. Mutta kierros itsessään on mielenkiintoinen ja vaikka historiaa kerrotaankin pääasiassa yhden suvun kautta, saa sen aikana taas oppia lisää myös Irlannin historiasta. Oppaat myös tekevät kokemuksesta oikein viihdyttävän, sillä he ovat tutustuneet suvun ja linnan historiaan laajasti ja osaavat kertoa siitä monenlaisia tarinoita. He myös tietävät vastaukset erilaisiin aikakausiin liittyviin kysymyksiin, jotka kierroksella pulpahtavat mieleen. Omalle kierrokselleni oli sattunut myös yksi lapsi ja oli mukava huomata, kuinka oppaat ottivat pienetkin vieraat huomioon ja osallistivat heitä kierroksella. Varmasti tekee lapsillekin tällaisen enemmän aikuisille suunnatun aktiviteetin hieman hauskemmaksi kokemukseksi, kun ei tarvitse vain hiljaa olla ja tuijotella ympäriinsä. 

Linna ja sen ympäristö ovat kyllä hienoja ja näkemisen arvoisia, mutta itse olisin ehkä säänkin takia kaivannut seuraa tähän kohteeseen. Olisi ollut mukava nauttia säästä ja syödä vaikka jonkinlaiset eväät puistossa hyvässä seurassa, jolloin kokemus olisi ollut parempi. Tämä on kyllä myös tosiaan niitä kohteita, että itse ainakin suosittelisin menemään paremmalla säällä, vaikka kierros itsessään sisätiloissa onkin. Silloin on nimittäin mukavempi kävellä puutarhassa ja tiluksilla kierrosta odotellessa, tai sen jälkeen. Eväät ovat myös hyvä vaihtoehto, varsinkin jos on liikkeellä lämpimällä säällä.

Kilmainham Gaol

Tämä kohde onkin sitten varsinkin historiasta ja etenkin Irlannin historiasta kiinnostuneille hyvä kohde vierailla. Kilmainham Gaol on Dublinissa sijaitseva entinen vankila, joka on alunperin rakennettu 1700-luvun lopulla ja lopettanut toimintansa 1924. Vankilassa on pidetty niin pienempiä ja tuntemattomampia rikollisia kuin Irlannin vapaussotaan ja pääsiäiskapinaan osallistuneita.   

Kierroksella pääsee tutustumaan laajasti vankilan tiloihin ja kuulemaan sen historiasta, kuinka se on ajan kuluessa kasvanut ja toiminut. Sen aikana saa hyvin kuvaa siitä, millaisissa oloissa vangit ovat aikoinaan joutuneet tuomioitaan kärsimään ja havahtumaan siihen, kuinka vankien taustalla on myös ollut vaikutusta siihen, miten heitä on pidetty ja kohdeltu. Irlannin historiasta kiinnostuneille kierros tarjoaa kattavasti tietoa etenkin pääsiäiskapinasta ja vapaussodasta ja taustoittaa myös siihen osallistuneiden vaikuttajien kohtaloita vankilassa. 

Kierros oli ainakin omasta mielestäni hintansa väärti liput ovat n. 4-8€ ja kierros on hyvin kattava ja jälleen kerran oppaat olivat loistavia. Irlannissa tällaiset opastetut kierrokset etenkin näihin historiallisiin kohteisiin tosiaankin ovat mahtavia kokemuksia, koska oppaat ovat syventyneet todella paikkojen historiaan, niihin liittyviin henkilöihin ja osaavat hyvin vastailla kysymyksiin. Vankilathan eivät mitään hilpeitä paikkoja edes tällaisessa tilanteessa ole ja kyllä kierrosta tulee käveltyä aika hiljaisissa tunnelmissa. 

Croke Park

Nyt päästäänkin sitten meikäläisen lempiaiheen ja paikan pariin, jopa kahden erillisen (jepjep) kohdan verran. Nimittäin Croke Park, jonka kylkiäisenä tietenkin hurling ja irkkufutis. 

Croke Park on tosiaan irlantilaisten lajien koti stadioni, joka on melkeinpä pyhitetty näille lajeille aivan täysin. Ennen vuotta 2005 jalkapallo ja rugby eivät olleet tervetulleita stadionille, sen sijaan muutamia amerikkalaisen jalkapallon ja pesäpallon näytösotteluita stadionilla on pelattu. Jalkapallon ja rugbyn ohella myös kriketti on ollut pannassa, mutta krikettiin kenttä ilmeisesti olisi liian pieni. Säädöksiä kuitenkin löysättiin tosiaan tuolloin 2005, kun Aviva, joka toimii yleensä Dublinissa rugbyn ja jalkapallon isompien pelien kenttänä, oli remontissa. Urheilutapahtumien lisäksi Croke Parkissa järjestetään myös paljon konsertteja. Näistä välissä valitetaan, koska nurmi ja maa menevät huonoon kuntoon, jos konsertteja on liian monta peräkkäin. 

Croke Parkissa tosiaan järjestetään kierroksia, jolloin pääsee tutustumaan stadionin eri tiloihin, joihin ei tavallisena pulliasena noin vain mennä. Pääsee näkemään lehdistön ja television tilat. Pukukopit, sisä lämmittely tilan ja vip-kopit. Croke Parkissa on tosiaan pieniä koppeja, joita voi ostaa itselleen ja niihin kuuluu myös ulko aitio, josta katsella pelejä. Pääasiassa nuo kopit ovat tietenkin yritysten omistuksessa ja maksavat omakotitalon verran. Croke Parkissa on tietenkin myös juhlatilat, joissa isojen pelien jälkeen joukkueilla on omat pirskeensä, näitä tiloja voi myös vuokrata omiin juhliinsa, kuten vaikkapa häitä varten.

Itse en ollut ennen kierrosta käynyt yhtään peliä Crokerissa katsomassa, joten stadionin koko tuli yllätyksenä päin kasvoja. Koska se on oikeasti aivan valtava, ei sitä käsitä kuin paikan päällä. Stadionihan tosiaan on Euroopan kolmanneksi tai neljänneksi (lähteestä riippuen) isoin stadioni, edelle menevät vain Wembley ja joku Espanjan stadioni, sekä joissain listauksissa Ukrainassa oleva stadioni. Kapasiteetti stadionilla on sellaiset vaatimattomat  reilu 82 000 katsojaa. Niin ja stadioni on isoin ei yleisesti jalkapalloon käytetty stadioni. 

Tällaiselle hurlingin ja irkkufutiksen ystävällehän tämä on aivan huikea kierros, jossa saa fiilistellä sitä urheilu humua, joka paikassa vallitsee myös pelittöminä päivinä. Stadionin yhteydessä on myös museo, jossa pääsee tutustumaan molempien lajien historiaan ja samassa yhteydessä on erilaisia interaktiivisia pisteitä, joissa voi kokeilla vaikkapa omia hurling taitojaan tai kokeilla kuinka korkealle pystyy hyppäämään. Sanomattakin muuten selvää, että olin omalla kierroksellani ainoa ei-irlantilainen. Voi sitä ihmetyksen määrää. Sanoisin Croke Parkin kyllä soveltuvan myös ihan yleisesti urheilusta kiinnostuneille ja tarjoaahan se hyvän tavan saada tietoa ja tutustua maan kansallislajeihin. 

Skyline tour

Skyline tour on tosiaan myös Croke Parkin yhteydessä, mutta pääsi nyt omaksi yksikökseen, koska on kokemuksena kuitenkin hieman erilainen. 

Skyline touriin kuuluu osittain samoja juttuja kuin tavalliseen kierrokseen stadionilla. Tai ainakin omaan kierrokseeni kuului, mutten ole varma johtuiko se hiljaisemmasta ajankohdasta. Skyline tourilla päästäänkin sitten stadionin "katolle" eli katettujan katsomoiden yläpuolella kiertävälle alueelle, jossa kulkee reitti stadionin ympäri. Tai no melkein ympäri. Kuten ylemmässä kuvassa näkyy Croke Parkisssa on tuollainen seisoma-alue, jota ei ole katettu. Sitä kutsutaan nimellä Hill 16 ja sitä ei tosiaan ole katettu, koska GAA ei ole onnistunut ostamaan tilaa, joka mahdollistaisi istumapaikkojen ja katoksen rakentamisen. Tuo alue on Dublinin peleissä yleensä Dublin fanien kansoittama. Croke Parkhan ei muuten ole Dublinin kotikenttä, sillä virallisesti se ei ole yhdenkään joukkueen kotikenttä. Vaihtelevasti joukkueet pelaavat sillä joko koti- tai vieraspaidoissa. En ole vielä selvittänyt säännöstä, mikä sen määrittää milloinkin. 

Skyline tourilla kivutaan tosiaan ihan mukaviin korkeuksiin, joten aivan hirvittävästä korkeanpaikan kammosta kärsiville tämä ei sovellu. Itseänikin väliin korkeudet huippaavat, mutta tämä oli sen verran tasainen ja rauhallinen kierros ja kun sai omassa tahdissa kävellä ei tullu mitään kriisiä. Vaikka tähänkin kierrokseen tosiaan kuuluu myös noita pukukoppi ja urheilu selostuksia, niin soveltuu se myös enemmän niillekin, joita urheilu ei niin kiinnosta. Katolle päästessä nimittäin kerrotaan enemmän kaupungista ja sen historiasta. Reitillä on pari pysähdys kohtaa, joissa on ääriviivoin kuvattu edessä aukeava näkymä ja sillä osiolla nähtävät tärkeät rakennukset. Opas sitten selittelee näihin liittyviä lyhyitä historioita ja niiden merkitystä kaupungille. Täällä opin muun muassa sen, että Irlanti heitti aikoinaan Yhdysvalloilta saamansa kuun palasen kaatopaikalle. Tarinaan tietenkin liittyy taustoja, mutta tuo kuulostaa hauskemmalta.

Jos siis yhtään kiinnostaa irlantilainen urheilukulttuuri Croke Park on ehdoton pysäkki, siellä saa kattavan kuvan maan kansallislajeista ja Skyline tourilla pääsevät nauttimaan varmasti myös vähemmän urheilusta kiinnostuneetkin.

Wicklow ja Glendalough 

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tällä listalla onkin sitten Wicklow Mountains ja Glendalough. Jälleen nämäkin alueet ovatkin jo Wicklow:n kreivikunnan puolella. Eli eivät ole virallisesti Dublinia, mutta Dublinista on helppo tehdä päiväretkiä näihin maisemiin. Osalle varmaan onkin tiedossa, kuinka haluni päästä käymään Irlannissa on lähtöisin P.S. Rakastan sinua -elokuvasta. Kyllä hyvin huvittavaa tiedän, mutta se oli se kaiken alku ja juuri tuolloin vuosia vuosia sitten. Niinpä ollessani lyhyellä visiitillä Dublinissa viime elokuussa (tuolloin tosiaan olin jo Galwayssa), päätin täyttää päiväni jollain uudella ja nappasin itselleni yhdelle päivälle retken Wicklow vuorille ja Glendaloughiin. 

Takaisin siihen P.S.Rakastan sinua -elokuvaan, miten se sitten liittyi tähän reissuun? No elokuvaahan on kuvattu juurikin näissä maisemissa Wicklow:n kansallispuistossa, niin tietenkin sinne piti päästä. Ja kyllähän nuo maisemat, kuten kuvista näkyy olivat aivan henkeä salpaavat. Kaikki se värien vaihtelu ja maastot olivat vain aivan upea nähtävyys. Näillä tienoilla on kuvattu tietenkin paljon myös muitakin elokuvia, joista tunnetuin on todennäköisesti Braveheart. Jep jep, kyllä noihin maisemiin voisi jäädä asustelemaan jos vain voisi. 

Kansallispuistosta sitten laskeuduttiin Glendaloughiin, joka on pieni laakso, jossa on aikoinaan sijannut luostari jonka kirkoista ja muista rakennuksista on edelleen jäljellä paljon jäänteitä. Glendalough oli myös hyvin kaunista aluetta ja siellä olisikin ollut aivan loistava patikointi reitti, mutta hölmönä olin varannut vain tosiaan puoli päivää kestävän retken, joten en päässyt näkemään kuin ihan pienen osan reitistä. Toisaalta, juuri ennen lähtöä alkoi yllättäen kunnon kaato sade, joten ehkei minun tosiaan tuota reittiä olisikaan kuulunut kävellä tuolloin. Merkki ylemmältä tahola ja sitä rataa. Pitää kyllä vielä jonain päivänä mennä takaisin, mahdollisesti kaverin kanssa, ja käydä tuokin reitti köpöttelemässä. Lopun sadetta lukuunottamatta oli kyllä taas tuollaiseen ulkona oleiluun valikoitunut aivan loistava sää! 

Wicklow:ssa on toki paljon enemmänkin erilaisia vaellusreittejä, jotka ovat hyvin suosittuja ja paljon olen niistä kehuja kuullut, ehkä joskus pääsen itsekin niitä vielä kokeilemaan. Joka tapauksessa voin itse ainakin tuota päiväreissua suositella, mutta vinkkaisin ottamaan sen pidemmän reissun, jolloin ehtii käveleskellä reittejä enemmän. 

--

Että tällaisia turisti kohteita olen itse käynyt Dublinissa ollessa katsastamassa. Toiset painuivat mieleen tietenkin enemmän kuin toiset, mutta kaikki ovat olleet mukavia kokemuksia enkä yhtäkään ole katunut. Tiedä sitten, kuinka onnistuneesti nyt sitten oikeasti osasin vinkkailla mitään, mutta onpahan tullut kerrottua näistäkin kokemuksista.