Vaihtoon!

Olen jo muutamaan otteeseen maininnut sanan vaihto täällä bloginkin puolella, joten avataanpas sitä nyt, kun lähtöön on enää kaksi viikkoa! 

Meikäläinenhän siis viime keväänä haki jo täksi kevääksi vaihtoon. Voi sitä paperi ruljanssia, minkä silloin kävi läpi. Lähetin varmaan niin monelle ihmiselle ja niin paljon sähköposteja, että minut on hyväksytty vain sen tähden, että kaikista niistä kysymyksistä päästään eroon hah! Ensimmäiseksi vaihtoehdokseni laitoin Plymouthin, jonka lisäksi taisin hakean myös pohjoismaihin ja Belgiaan, jos en aivan väärin muista. Olin jo ennen yliopistoon pääsyä päättänyt, että vaihtoonhan täytyy päästä, jos sellainen mahdollisuus tarjoutuu. Irlanti oli silloin mielessä ja jos totta puhutaan olisi ollut nytkin, jos se vaihtoehtona olisi ollut. No Irlantia ei tosiaan ainakaan meidän tiedekunnan vaihtoehdoista löydy (olisi pitänyt hakea kauppikseen tai arkkitehdiksi ilmeisesti), joten päädyin sitten valitsemaan toisiksi lähimmän paikan (tai no miten sen nyt ottaa), eli Englannin. Englantiin lähteville on aiemmin ollut kaksi vaihtoehtoa, mutta tällä kertaa vain yksi ja sehän oli juurikin tämä Plymouthin yliopisto. 

Keväällä oma yliopistoni tosiaan näytti jo vihreää valoa, mutta sitten jouduinkin odottelemaan syksyyn, ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Ja jos ajattelin, että se kevään paperi ruljanssi oli melkoista niin voi kuinka väärässä olin. Syksyllä täytin taas samoja papereita ja vielä muutamat lisääkin. No sitten, kun oltiin taas papereita täytelty muidenkin edestä alkoi se viimeinen odotus. Hyväksyisikö vaihtokohde minut? Varmistusta saisi kuulemma hyvinkin odotella joulukuun puolelle, mutta ei pidä huolehtia, harvoin tulee kieltävää vastausta. Näin minulle sanottiin. No joulukuu tuli ja sitten vihdoin tuli myös vastaus, minulle ei olisi tarjolla kursseja, voisin hakea uudelleen ensi syksyksi. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tullut itkua ja epätoivoa. Hakuprosessin lisäksi olin tehnyt aiemmin kursseja siihen tahtiin, että olisin kandia vaille valmis ja voisin huoletta lähteä vaihtoon. Lisäksi toista samanlaista väliä ei alkuperäisillä suunnitelmilla olisi tulossa, että vaihto onnistuisi. Laitoin sitten Plymouthin koordinattorille ja omalle koordinaattorilleni. Kehittelin myös plan B:een, eli jos vaihto tyssäisi tähän menisi tekemään puolen vuoden harjoittelun Irlantiin. Salaisuudeksi jää millaisia köysiä oma vaihto koordinaattorini oli vedellyt, kun pian jo Plymouthista tulikin viestiä, että ei näin myöhäisessä vaiheessa voitu paikkaa enää evätä ja olisin tervetullut keväällä vaihtoon. Kiitokset siis parhaalle vaihtokoordinaattorille kaikesta avusta ja työstä!  

Kuukaudessa onkin sitten saatu paljon aikaan. On varattu lennot ja hommattu huone Plymouthista. Hoidettu kelan kanssa asiat kuntoon (though kela voi aina yllättää), sekä varattu yhdeksi yöksi hotelli Lontoosta, koska täytyy äänestää. Papereita on toimiteltu ja enää on jäljellä vakuutuksen hommaus ja kämpän tyhjennys välivuokralaiselle. Onneksi sain kaverin tähän välivuokralle kevääksi, niin se osa oli melko helposti hoidettu (bless you my friend!). 

Nyt on siis tarkoitus lähteä opiskelemaan vieraaseen yliopistoon ja lähes vieraaseen maahan. Onhan Englannissa tullut asuttua puolisen vuotta ja Plymouthissakin olen viikonlopun viettänyt, mutta kyllähän tämä kaikki on hurjan jännittävää. En vielä tiedä edes mitä kursseja tulen opiskelemaan, mutta onneksi omassa koulutusohjelmassani saan hyväksiluettua melkein mitä vain. Vaihtoa olen kyllä fiilistellyt lukemalla vaihtoblogeja, sekä selaamalla tulevan yliopistoni aktiviteettejä, tällä hetkellä päällimmäisinä polttelevat Gaelic Football (ofc), sekä vapaaehtoishommat eläinten parissa. Saa nähdä mitä kaikkea sitä lopulta pääsee tekemään ja kokemaan. 

Jännittävää tulee varmasti olemaan myös talon jakaminen muiden ihmisten kanssa, kun tottunut taas elämään yksin. Tässäkin minulla oli onni matkassa, kun olin yhteydessä yhteen kanssaopiskelijaan, joka oli viime syksyn Plymouthista ja sain häneltä tyhjäksi jäävän huoneen sitten itselleni. Vuokra on halvempi kuin yliopiston asuntoloissa. Kämppiksinä tulee olemaan viisi opiskelijaa, jotka kaikki poikia, mutta jos siellä jo yksi suomalainen tyttö on selvinnyt niin kyllä selviän minäkin! 

Uusien kokemusten lisäksi odotan kyllä myös innolla kaikkea vanhaa ja tuttua, Greggsin kojuja, Wetherspoonsin pubeja ja Waterstone'sin kirjakauppoja. Tescosta pitäisi myös pystyä saamaan Barry'sin teetä. Saa nähdä onko Plymouth yhtään sellainen, millaiseksi sen muistan. Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että vaihto tosiaan tuo uusia kokemuksia ja näkemyksiä elämään ja uusia ystäviä! Parastahan olisi tutustua paikallisiin enemmän kuin au-pair aikana. On myös hauskaa päästä vertailemaan, miten vaihto eroaa au-pairina olosta ja harjoittelusta ulkomailla. Kulttuurishokkia en usko kokevani, mutta never say never, paluushokki voi taas kesällä olla melkoinen. 

Mutta niin lähtöön on enää vajaa 15 päivää. Hirveästi ei ole tekemistä, mutta mukava vähän rentoutuakin viime vuoden jäljiltä. Ehkä hieman katselen sitä kandiakin, mutta saa jäädä kyllä enemmän sitten kevään jutuksi.