Tuulesta tuuleen

Helou helou! Pääsiäislomalta (josta kirjoittelen myöhemmin lisää) on palattu viikko sitten ja solahdettu jo viikon verran siihen tavalliseen arkeen. Tai miten sen nyt ottaa, voiko vaihtari viettää ihan tavallista arkea vai ei. Sanotaanko sittenkin tavallisempaan arkeen, sillä viime viikko oli myös hieman epätavallinen ja suurin syy siihen oli sää. Tuli otettu kuvituskuvia lehteen Palasin tosiaan reissaamasta 11. päivä, jotta ehtisi vähän levähtää ja palautua tänne Plymouthiin, ennen kuin luennot taas alkaisivat. Siinä loppuviikosta ehdin näkemään joukkuelaisia illanvieton merkeissä, kun sään ollessa mitä otollisin päästiin istuskelemaan muutaman juoman kanssa tuossa meidän etupihalla. Vaikka ei siitä illasta lopulta menoa puuttunut, vaikkei kotikatua pidemmälle lähdettykään. Viikonloppuna tuli kotoiltua ja käytyä pitkästä aikaa reeneissä. Oli aivan mahtava päästä kentälle useamman viikon tauon jälkeen, kun ensin reenit oli peruttu St. Patrickin päivän takia ja sitten pääsiäis...

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa Dublinista, mutta kirjoittaessani siitä muodostuikin enemmän yleinen rakkaudentunnustus Irlannille.  Kun tämä postaus ilmestyy blogiin on kulunut tasan vuosi siitä, kun matkustin Irlantiin. Ajatus tuntuu aivan uskomattomalta, kaikesta siitä, mitä tuolla saarella koin on pian vuosi. Ja tänä samana päivänä, kun postaus tulee julki, jätän Irlannin taas taakseni. Tätä kirjoittaessani kuuntelen biisejä, jotka löysin Irlannissa ollessani, haikeus pukkaa päälle. Olen kaivannut Irlantia sieltä lähdettyäni, siellä tapaamiani ihmisiä, siellä viettämääni arkea. Ennen Irlantia olin asunut Englannissa, pidemmän aikaa jopa kuin, minkä vietin Irlannissa. Vuosien aikana olen kaivannut myös siellä viettämääni aikaa, mutta en ole samalla tavalla kaivannut takaisin kuin kaipasin Irlantiin. Kaipasin hetkiä, mutten paikkaa niinkään. Tiedän, että tulen kaipaamaan Plymouthia, mutta enemmän tulen varmasti kaipaamaan ihmisiä täällä ja harrastus mahdollisuuk...

Terve taas! Nyt on tosiaan tällainen reippaampi päivitys tahti, kun olen kerran näitä tekstejä kirjoitellut teille talteen. Seuraavana, kuten lupailtu, vähän sitä turisti juttua Dublinista. Aluksi ajattelin, että tämä olisi sellainen, mitä ei kannata missata, jos kaupungissa käy, mutta tulin toisiin aatoksiin. En koe, että itse olisin vielä ihan niin konkari, että tietäisin kaikki nähtävyydet tarpeeksi hyvin ja voisin sanoa minkä voi jättää välistä ja mitä ei. Joten ajattelinkin esitellä ne kohteet, joissa itsellä tuli käytyä ja mitä mieltä olin niistä. Guinness Guinnessin panimo taitaa olla se kaikkien tuntema ja jokaisen opaskirjan sivuilta löytyvä kohde. Onhan kyseinen olut Irlannin yksi suurimpia ja tunnetuimpia vientituotteita. Tässä pikaisella googlettelulla myös selvisi, että eniten Guinnessin panimoita on Afrikassa, jossa kulutetaan myös 40% tästä oluesta.  Me kävimme tosiaan sellaisen itsenäisen kierroksen tuolla Guinnessin Storehousella ja olihan tuo ih...

Tämän postauksen julkaisu hetkellä tosiaankin majailen oikeassakin ajassa Galwayssa. Vaikkakin täällä syrjässä kaupungista järven rannalla. Lupailin viime postauksen lopussa myös hieman kertomusta siitä, miten koin sitten Galwayn au-pair elämän ulkopuolella. Millainen fiilis jäi tästä kaupungista ja niin edelleen. Itsestäänselvyyshän se oli, että Galwayssa on päästävä käymään Irlannissa olon aikana ja sinnehän sitten sattumalta päädyttiinkin pidemmäksikin aikaa. Vaikka maaseudulla suurimman osan ajasta vietinkin, niin kyllä myös kaupunki tuli suht tutuksi.  Galway ei siis ole hirvittävän suuri kaupunki, mutta omaan makuuni ihan tarpeeksi eloisa ja vilkas varsinkin kesällä turisti aikaan. Pääasiassa kaupat ovat yhden isomman lopussa haarautuvan kävelykadun varrella, sekä ostoskeskuksessa. Mutta joitain kauppoja löytyy myös vähän reunemmalta ja pubit myös levittyvät ympäriinsä. Lisäksi on Salthill, johon en itse paria pubia lukuunottamatta sen enempää kerennyt tutust...