"And I lost my earth to a Galway girl"

Tämän postauksen julkaisu hetkellä tosiaankin majailen oikeassakin ajassa Galwayssa. Vaikkakin täällä syrjässä kaupungista järven rannalla. Lupailin viime postauksen lopussa myös hieman kertomusta siitä, miten koin sitten Galwayn au-pair elämän ulkopuolella. Millainen fiilis jäi tästä kaupungista ja niin edelleen. Itsestäänselvyyshän se oli, että Galwayssa on päästävä käymään Irlannissa olon aikana ja sinnehän sitten sattumalta päädyttiinkin pidemmäksikin aikaa. Vaikka maaseudulla suurimman osan ajasta vietinkin, niin kyllä myös kaupunki tuli suht tutuksi. 

Galway ei siis ole hirvittävän suuri kaupunki, mutta omaan makuuni ihan tarpeeksi eloisa ja vilkas varsinkin kesällä turisti aikaan. Pääasiassa kaupat ovat yhden isomman lopussa haarautuvan kävelykadun varrella, sekä ostoskeskuksessa. Mutta joitain kauppoja löytyy myös vähän reunemmalta ja pubit myös levittyvät ympäriinsä. Lisäksi on Salthill, johon en itse paria pubia lukuunottamatta sen enempää kerennyt tutustumaan. Mutta tulipahan tanssittua Salthillissäkin vähän haha.

 Kuten näkee Galwayn keskustassa törmää katumusiikkiin ja oikeasti sitä on paljon! Todennäköisesti kävellessään tuota pää kävelykatua törmää vähintään kahteen eri soittajaa/soittoporukkaan. Muutenkin Irlannissa on paljon katusoittajia, eikä kyseessä läheskään aina ole mitään köyhiä rämpyttäjiä. Tulinkin siihen tulokseen, että jos haluaa omaan elämäänsä soundtrackin niin Irlannissa se on mahdollista saavuttaa, kun kaduillakin melkein aina soi jonkinlainen musiikki. Toisia esiintyjiä näkee useampaankin otteeseen ja monesti paikallisilla onkin joku oma suosikki. Taitavia soittajia on paljon ja harvoin tulee törmättyä ns. huonompiin soittajiin. 

Itse olen sitä mieltä, että usein sitä jumahtaa tiettyihin paikkoihin, vaikka asuisikin pidemmän aikaa jossain. Itse en tosiaan pahemmin käynyt Salthillin puolella ja minulle keskusta rajoittui lähinnä yliopistoon, kirkkoon, Eyre Squareen ja Spanish Archiin eli rantaan. Kauemmas harvoin jaksoi lähtä ja Dublinin jälkeen Galwayn keskustan pubit eivät olleet sen kalliimpia. Ja sitten kun löytyy se oma kantapubi, niin mitäs sitä muualle lähtemäänkään. Meillä tosiaan oli yksi ja tietty pubi, jonne aina sunnuntaisin vähintään eksyttiin katsomaan viikon peliä ja aterioimaan. Oli ainakin pari tarjoilijaa, jotka meidät jo tunnisti naamalta, saa nähdä ehtiikö siellä pyörähtämään, kun Galwayssa käy.

Keskustassa tuli käytyä aika paljon, mutta hirveää hurvittelua harvemmin oli, johtuen siitä että asuin niin kaukana. Au-pair kaverin kanssa pari kertaa kävimme tutustumassa paikalliseen yöelämään, koska silloin pystyimme yhdessä ottamaan taksin toisen meistä luo, sillä yksin kotiin meneminen olisi ollut kalliimpaa. Galwayssa tosiaan ei julkiset kulkeneet läheskään samalla tavalla kuin Dublinissa, varsinkaan yöllä, joten meille syrjäseudulla asuville yhdessä otettu taksi ja yöpyminen toisen luona oli se helpoin ja halvin vaihtoehto. Yöelämältään Galway oli myös mukavan vilkas, pubeja on paljon, mutta varsinkin ne viihtyisimmät on monesti vähän liiankin täynnä, etenkin kesällä turistien liittyessä menoon mukaan. 

Galwayn keskusta oli omasta mielestäni hyvin viihtyisä. Olisi ollut ihana mennä joskus kunnon piknikille sen läheisyyteen, koska erilaisia viheriöitä on sen läheisyydessä paljon. Jokusen kerran kerkesin kyllä kirjaa lueskelemaan puistoon hyvällä säällä, kun odottelin kyytiä kotiin. Kauppoja on jonkin verran, mutta nekin on nopeasti kierretty, joten mikään suuren suuri shoppailun mekka ei ole kyseessä. Vaikka kyllähän sitä rahaa saa silti kulumaan. Ruokapaikkojakin löytyy moneen makuun, mutta minä ja kesän toinen puolikkaani, päädyttiin kyllä useimmiten pubeihin, joissa laatu oli tuttua ja turvallista haha.

Itse en hirveästi osannut oikeastaan heittäytyä kunnon turistiksi Galwayssa, joten olen tosi huono sanomaan, onko kaupungissa oikeastaan sen isompia nähtävyyksiä. Salthill on ehkä yksi sellainen samoin pää kävelykatu. Lisäksi kirkko ja yliopisto ovat arkkitehtuuriltaan upeita. Galway bay -alue on myös viihtyisä etenkin hyvällä säällä. Keskusta itsessään ei siis hirveästi viihdykettä tarjoa moneksi päiväksi putkeen, mutta Galwaysta on helppo tehdä pieniä päiväreissuja mm. juurikin Aran saarille, sekä Connemaraan ja Cliffs of Mohereille. Joten tekemistä ja näkemistä kyllä riittää, jos vaan hoksaa suunnitella muutakin kuin ihan vain kaupunki loman.

Kun vertaan suhdettani Galwayhin ja Dubliniin huomaan olevani hieman kiintyneempi Dubliniin kaupunkina. Nautin ajastani Galwayssa, mutta uskon, ettei kaupungista tullut ihan samalla tavalla omani kuin Dublinista. Dublinissa on tietenkin enemmän nähtävää ja tehtävää, isompi kun on, mutta suurin syy on omasta mielestäni vapaus. Olin Dublinissa vapaampi menemään ja tulemaan oman mieleni mukaan jo ihan asumismuodon ansiosta ja harjoittelun jälkeisten iltojen ollessa suht vapaita. Asuin myös alueella, josta oli helppo napata bussia suuntaan jos toiseenkin, joten oli helppo itsenäisesti muita vaivaamatta lähteä tutkimaan kaupunkia. 

Kuten sanottua Galwayssa asuin todellakin maaseudulla, josta ei noin vain lähdetty lyhyenkään työpäivän jälkeen minne huvitti ilman muiden apua. Ensinnäkin samanlaista paikallisliikennettä ei omalla alueellani ollut vaan bussi, jolla kuljin keskustaan oli pitkän matkan bussi. Eikä siinä vielä, ettei bussi kulkenut niin useasti, mutta jo bussipysäkille piti saada kyyti. Sieltä perukoilta, joissa elelin tosiaan oli kymmenisen kilometriä itse bussipysäkille. Ei sitä jatkuvasti jaksanut olla pyytelemässä kyytiä kaupunkiin tai pysäkille, vaikka se kyllä monesti järjestyikin ihan helposti silloin kun oikeasti tarvitsi. Perhe myös kävi monesti keskustassa, jolloin sinne saattoi itsekin lähtä, vaikkei varsinaista asiaa ollutkaan, ihan vain koska pääsi.

Kyllähän nautin Galwaysta ja siitä tuli rakas paikka ja kaipaan sinnekin takaisin, mutta omalla tavallaan en ehtinyt tai osannut löytää siitä vielä sitä omaa juttuani, kuten Dublinista. Mutta kyllä minunkin sydämessäni pieni Galway girl elää, minkä huomaa kun peleissä kannustan enemmän ja intohimoisemmin Galwayta kuin Dublinia. Voi olla, että tuntemukset olisivat aivan erit, jos oisin viipynyt Galwayssa vähän pidempään tai pystynyt kulkemaan itsenäisemmin paikasta toiseen. Who knows.

Siinäpä vähän löpinää Galwaysta. Seuraavaksi onkin vuorossa sitten hieman Dublinia. Ensin hieman "konkarin" vinkkejä, mitä ainakin meikäläisen mielestä siellä kannattaa nähdä ja kokea, ja sen jälkeen fiiliksiä kaupungin jättämisestä taakse.