Tuulesta tuuleen

Heissan! Aika kyllä kuluu aivan hurjan nopeesti, täällä on oltu jo reilu kuukausi ja kohta tulee neljäs viikko harjottelussakin täyteen. Tuntuu ihan älyttömältä, että harjottelu on jo puolessavälissä. Nautin täällä Irlannissa olosta aivan älyttömästi ja todellakaan en oo vielä valmis lähtemään neljän viikon päästä, mutta siitä lisää myöhempänä. Nyt aattelin vähän kertoilla miten arki täällä kulkee ja millaisia erikoisuuksia oon täällä Irlannissa huomannut. Elämä täällä on tietenki vähän erilaista verrattuna Suomeen, kun ei oo kaikkia kavereita ja harrastuksia ympärillä. Itelle on ollu varsin virkistävää päästä hetkeksi eroon kaikesta tutusta ja turvallisesta. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että pystyy kunnolla hengittään ja hymyileen aidosti. Nauttimaan elämästä. Ja kyllähän se on helppo nauttia, kun on niin kauniissa ympäristössä.  Arki täällä on asettunut omiin uomiinsa, viikolla herään joka aamu seittemältä syön aamupalaa, joka on hieman kattavampi kuin mitä Suomessa oon ...

Tervehdys! Täällä sitä taas muistin aikana kirjoitellaan. Toinen viikko harjoittelussa meni kyllä nopsaan, kun vappupäivä oli täälläkin vapaata, vaikkei mitään juhlia ollutkaan. Kävin itsekseni pyörähtämässä Dun Laoghairessa, kun kaveri nukkui sovitusta ajasta pommiin (kerrankin minä olen aikaisessa hah!). Tuolta reissulta en nyt muistanu siirtää kuvia koneelle, mutta jospa niitä sitten tulisi myöhemmin.  Hiiteen jääkiekko, kun on hurlingia Kolmosten ja nelosten kanssa ollessa pääsi enemmän ehkä kiinni siihen opiskeluarkeen, mitä noilla oppilailla täällä on. Vaikka kyllä vähän häslinkiä oli tuossakin luokassa, kun musiikinopettaja oli takaisin sairastelun jälkeen. Täällä muuten kolmoset ja neloset ainakin opettelee soittamaan huilua, selloa, viulua, mandoliinia(?) ja semmosta pientä harmonikan tapasta. Että hieman eri meininki kuin meillä nokkahuilujen kanssa. Ja nuo muuten osaa jo tosi hyvin soittaa niitä. Tämä on kuitenkin aika poikkeuksellista täälläkin, että tuohon musii...

Olin päässyt ilmoitustaululle! Huh huh, sanon minä pieni ihminen ekan harkkaviikon päätteeksi. Melkoista pyöritystähän tämä on ollut ja perjantaina olin aivan puhki, mutta samalla niin onnellinen. On ollut aivan mahtava viikko ja edellisen postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Pääsiäis viikon lopulla kävin tosiaan vähän ulkona parin suomalaisen kanssa ja muuten vain käppäilin ympäri kaupunkia ja kävin katsastamassa koulun sijainnin, jotta maanantaina osaisin jäädä oikealla pysäkillä bussista. Maanantaina tosiaan alkoi sitten harjoittelu, mun bussi on aina vähän tyhmästi myöhässä viis tai kymmenisen minuuttia riippuen liikenteestä, mutta koulun rehtorin mukaan ei kannata ottaa aiempaa, koska sitten hengailisin koulun pihalla tuntia ennen kuin siellä on ketään muita.  Iirinurkka Oon tän ekan viikon ollut kakos luokan matkassa ja on ollu melko hulivili luokka, mutta samalla aivan mahtavia persoonia. Yks poika on kyllä niin lutunen, että mää antasin s...