Ympäri saarta: Inishbofin

Ois varmasti kiva ranta lämpimällä säällä

 Kyllä se ihminen kerkeää monelle saarelle saarella asuessaan. Ainakin tämä ihminen. Okei kerkesin vain kahdelle, mutta varmana pidemmässä ajassa (ja varakkaampana) olisin kerennyt useammalle. Halua oli ja tarkoitus, mutta aika ja raha eivät antaneet myöten. Eli nyt olisi sitten vuorossa päivittelyä päivästäni Inishbofinilla, eli valkoisen lehmän saarella. Saari on Connemaran (county Galway) rannikolla ja sinne pääsee pienellä lautalla Cleggan nimisestä kylästä. Saarella on alle 200 asukasta, eli kaikki varmasti tuntevat kaikki. Pääasiassa saari pyörii turismilla ja maataloudella, lisäksi saari on jonkin luonnonsuojelu jutun alaisena ja siellä pesii monia lintuja (näin netti kertoi).

 Mitenkäs sitten löysin tämän saaren? Aran saaret nyt ovat aika tunnettu matkakohde täällä kotimaassakin, mutta Inishbofin ei välttämättä niinkään. Itse en ainakaan ollut saaresta kuullut, ennen kuin Galwayhin pääsin. Saari löytyi sattumalta, kun yritimme ystäväni kanssa keksiä tekemistä yhdelle viikonlopulle. Halusimme käydä jossain jonkun päivä tai yhden yön reissun, minähän innostuin, että voisimme käydä Clare islandilla ja muitakin hukeita ehdotuksia oli ja tällä saarella käynti oli yksi niistä, kun Clarea googletellassani tämäkin tuli vastaan. Päädyimme kuitenkin hieman maltillisempaan suunnitelmaan tuona viikonloppuna, mutta minulle jäi mieleen, että tällainen saari on olemassa. Niinpä sitten eräänä vapaana lauantaina hyppäsin bussin kyytiin kohti satamaa, oli muuten todella kätevää, kun tuo Clegganiin menevä bussi kulki vieläpä ihan minun kotikyläni läpi. Juhuu! Ei tarvinnut ensin hankkiutua Galwayhin ja sieltä jonnekin muualle.

Matka omasta kotikylästäni Clegganiin kesti parisen tuntia jos oikein muistan. Jo pelkkä bussimatka oli melkoista maisemien äimistelyä, kulkihan matka läpi Connemaran, joka on melkoinen nähtävyys jo itsessään. Itseasiassa Cleggan sijaitsee Connemarassa. Myös pienet kylät matkan varrella olivat todella somia, harmi, etten ehtinyt niihin käydä myöhemmin tutustumassa. Lauttamatka puolestaan oli sellaisen kaksikymmentä minuuttia, ehkä jopa hieman nopeampi.

  

 Mitä Inishbofinilla voi sitten tehdä ja nähdä? No tehdä voisi ilmeisesti vaikka ja mitä jos suunnittelisi reissunsa vähän paremmin kuin minä. Ilmeisesti on sukellusta, ratsastusta, muutakin vesiurheilua ja myös yksi linnake, jota pääsisi kai katsomaan(?). Mutta kun olen tällainen "mennään ja katsotaan sitten" matkailija, niin minulle luvassa oli pieni patikointireitti. Tällaisia pieniä walking loops, oli useampikin ja valitsin sitten itselleni sellaisen keskipituisen sen pohjalta, että sen ehtisin kävellä tuon lyhyen vierailuni aikana. 

Olihan valkoisen lehmän saarella myös lehmiä

 Inishbofin on tosiaan sen verran pieni saari, että parikin tuntia lisää tuohon aikaan, minkä itse saarella vietin saisi aikaan sen, että ehtisi todennäköisesti kiertää koko saaren kävellenkin. Aioin aluksi vuokrata pyörän, mutta sitten en jotenkin tajunnut tehdä sitä oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, niin kävelylenkkihän siitä tuli. 

  Saarella ei hirveästi asutusta tosiaan ole, muutamia talo keskittymiä siellä täällä, joista en taaskaan ottanut kuvia (what's wrong with me?!). Maisemista tuli taas otettua niin paljon kuvia, että oli vaikeuksia valita, mitä tänne blogin puolelle pistäisin. Meren ja kallioiden yhdistelmä on jotenkin niin uskomaton, etteivät kuvat todellakaan ole eduksi sille kaikelle.

Connemaran lampaita bussimatkalta

  Onnistuinpa muuten eksymäänkin reitiltäni vähän, mutta onneksi löysin sitten takaisin, vaikka vähän pitikin kävellä kiireemmin. Sinänsä ei mikään haastava patikointi, mutta tein tosiaan pariin kertaan virhe arvioita ja jouduin kääntymään takaisin tai kulkemaan jonkun kohdan uusiksi. Minun tuurillani tämä jokin kohta tietenkin oli aina jokin mäki. Niitä mäkiä muuten riitti ja tuli ihan lämmin, sai tunkea kuoritakin reppuun ja mennä neuleella. Olinhan tietenkin hyvin varustautunut kunnon neuleella, kun kerran sellaisen omistin.

 Inishbofin oli kyllä kaikessa pienuudessaan hyvin sympaattinen paikka. Kävin kahdessa kahvilassa, toisessa syömässä ja toisessa sitten ennen lähtöä teellä. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja palvelu pelasi. Tämä olisi taas sellaisia kohteista, joissa olisi oikeasti mielenkiintoista päästä asumaan vaikka muutamaksi kuukaudeksi. Näkisi millaista se elämä oikeasti tuollaisissa olosuhteissa on, kun meri ja sää vaikuttavat paljon kaikkeen elämiseen. Kunnon markettiahan saarella ei ole, vain pieni kioski, josta sai kyllä jonkin verran leipää ja muita elintarvikkeita, suht kalliilla tietenkin. Isommat ruokaostokset pitää käydä tekemässä sitten venematkan päässä. 

Kotimatka saarelta ei ollut aivan yhtä leppoisa, koska koko bussi tuli täyteen jotain ranskalaisia kielikurssilaisia. Koko bussi oli sitten täynnä teinien kälätystä ja hajua. Ihanaa...

Mutta olin kyllä iloinen, kun saarella lähdin käymään, kyllä nuo maisemat olivat sen rahan ja vaivan arvoisia ja hauskahan näitä on sitten muistella. Varmasti saisi hyvät keskustelut aikaan paikallisten kanssa siitä, kuinka olen saarella käynyt. Paikallisillekin tämä taitaa olla harvinaisempi kohde. Että sellaista saareilua taas tällä kertaa. Seuraavaksi päästäänkin sitten taas ihan pääsaaren seikkailuihin.