Ympäri saarta: Cliffs of Moher

Otinpas kerrankin kuvia myös taloista!

Mayosta suuntasinkin sitten lähes suoraan (Galwayn kautta), Ennis nimiseen pieneen kylään/kaupunkiin. Ota näistäkään selvää milloin on kyseessä kylä ja milloin kaupunki. Saavuin hyvin myöhään perille, joten en illalla kaiken kiipeämisen ja matkustamisen lisäksi oikein jaksanut/uskaltanut, lähteä yksin seikkailemaan pimeään. Etsiydyin siis vain majoitukseeni, jossa nukuin melko huonosti, koska Croagh Patrickille kiipeämisen jälkeen pohkeet huusivat hoosiannaa läpi koko yön, sillä enhän minä ollut venytellyt.

Aamulla heräsin suhteellisen varhain, jotta ehtisin syödä jossain kunnon aamupalan, ennen kuin lähtisin taas matkaan. En tietenkään ollut ottanut huomioon, että oli sunnuntai. Suunnittelin edelleen nämä matkat tosi hyvin, ainakin millä pääsen mihinkin oli suunniteltu hyvin. Joten eipä melkein mikään paikka ollut auki, mutta onneksi hyvän tovin kierreltyä löysin yhden avoimen kahvilan, jossa sitten nautin aamiaiseksi lättyjä ja kaakaota. Oli oikein mukava kahvila, palvelu pelasi ja oli siisti ja soma. Muitakin turisteja paikalle oli eksynyt, ainakin aksenttien perusteella.

Aamiaisen jälkeen olikin sitten aika suunnata bussille. Ennis on tosiaan vähän vajaan tunnin bussimatkan päässä Cliffs of Moherilta, minkä vuoksi kaupunkiin päädyin. Muitakin vaihtoehtoja olisi tietenkin ollut, mutta Ennisiin pääsi helpoiten ja majoituskin löytyi lyhyellä varoitusajalla parhaiten. 

Niin ja ne Cliffsit sitten. No tietenkin odotin kovasti hohdokkaita ja hienoja näkymiä, jotka salpaavat hengen ja niin edelleen. Ennisissä/enniksessä (mitenköhän tuokin pitäisi oikeasti taivuttaa), oli ollut pilvistä, mutta kuitenkin ihan mukavaa sään puolesta, joten odotin jotain samankaltaista kallioille. No too bad. Sadetta ei ollut, mutta se usva/sumu oli aivan älytön, kun bussi viimein perille pääsi. En varmaan ikinä ole nähnyt mitään vastaavaa. Kokemus siis sinänsä. 

Kuten kuvista näkyy ei tuolla kovin pitkälle nähnyt. Saapuessani ei merestä ollut tietokaan. Niin sankka tuo sumu oli, ettei sen ansiosta nähnyt kuin muutamia metrejä eteensä. En tiedä näkivätkö reunoille istumaan uskaltaneet enemmän, mutta oma suojeluvaistoni oli kyllä taas korkealla. Varsinkin kun kosteus sai maasta hyvinkin liukkaan.

Sumusta huolimatta kävin hieman kävelemässä poluilla ja vilkaisemassa pikku putiikkeja, jotka paikalle oli pystytetty. Aikani oli jälleen rajattu hieman liiankin lyhyeksi, koska en osannut odottaa tällaista usvaa ja ajattelin, etten jaksaisi edellisen päivän jälkeen yksin kovinkaan pitkiä matkoja tallustella menemään. Harmi sinänsä, koska tunnin päästä saapumisestani ja noin kymmenen minuuttia, ennen paluu bussin saapumista sumu alkoi vähän hälvetä.

Kävin sitten vähän kipittelemässä lisää ja kyllähän ne näkymät jo olivat melkoiset, vaikka sumua edelleen olikin vastassa. Nuo kirkkaimmat kuvat ovat tosiaan siitä, kun sumu sitten vähän hälveni. Sumusta huolimatta en ollut kovinkaan pettynyt tähän reissuun. Olinhan Aran saarilla saanut kokea melkoisia näkymiä. Nyt oli kuitenkin Cliffsit tavallaan nähty ja koettu ja onhan se hauska tarina, että joo kyllähän sinne mentiin, mutta mitään ei näkynyt. Oli hauska sanoa host-muksuille, että joo tulkaa kattoon kuin mahtavia kuvia sain otettua ja sitten nauraa vanhempien kanssa, kun kuvissa näkyy vain harmaata.

Cliffsien jälkeen ehdin vielä hyvän tovin kierrellä Ennisissä. Kävin muutamissa kaupoissa ja syömässä pubissa. Taisin nähdä myös pienen pätkän U21 All Ireland peliä. Ennis oli kyllä mukavan oloinen pieni kylä. Sunnuntain ansiosta oli tietenkin kaduilla aika hiljaista ja monet kaupat olivat joko kokonaan kiinni tai auki vain muutaman tunnin, mutta kyllä tällaiselle pienen visiitin tekijälle se oli ihan tarpeeksi.

Takaisin Galwayhin päästyäni kiirehdinkin minun ja ystäväni (joka oli jo lähtenyt Suomeen nyyh) kantapubiin katsomaan päivän peliä. Sunday gameday! Kyseessä oli viimeinen Irkkufutiksen All-Ireland semi-finaali Dublin vs. Tyrone. Dublinillehan voitto sitten meni melko helpostikin, joten mitään kovin suurta jännitettävää ei ollut. Pelin jälkeen minut käytiin noutamassa keskustasta, koska yllättäen bussiaikataulut olivat muuttuneet, joten tavallinen bussini ei enää kulkenutkaan. Oli se kyllä mukava tällaisen matkustelun täyteisen viikonlopun jälkeen päästä takaisin "kotiin" levähtämään. Tämähän oli tosiaan viimeinen viikonloppuni Irlannissa, sillä seuraavana perjantaina lähdin matkustamaan kohti Suomea. Mutta myöhemmin sitten niistä lähtö fiiliksistä. Sitä ennen ainakin vähän vaihto höpötyksiä ja Cork.