Pakkaamista ja purkamista/ Packing and unpacking

Arvatkaas mistä meikäläinen kirjoittelee. Ei en Corkista. Ei tarvitse kuitenkaan säikähtää en myöskään ole palannut Suomeen. On matkattu etelästä pohjoisempaan. Kannatuspaitojen väri vaihtunut punaisesta punaruskeaan. Paikan nimi on monelle tuttu kiitos Steve Earlen ja Ed Sheeranin.   Kyllä, Galwayssa ollaan ja täällä pysytään elokuun loppuun asti (toivottavasti).

Guess where I'm writing from. No, not from Cork. No need to worry, haven't gone back to Finland either. I've travelled from South to North. The colour of jerseys has changed from red to maroon. Familiar name from songs of Steve Earle and Ed Sheeran. You probably guessed it now. Yes, I'm in Galway and here hopefully till the end of August. 
------------------
Mitään dramaattista ei ole tapahtunut Corkissa, mutta hiljalleen siinä toisen kuukauden tienoilla sitä vain alkoi tuntua, että jokin mättää. Työpaikka oli ihan ok, mutta oli osa-alueita joista en nauttinut. Töihin meno alkoi melkeinpä ahdistaa. Samalla, vaikka ympärillä oli mukavia ihmisiä ja tekemistä, tuntui vain, etten sopeutunut Corkiin. Välissä tuntui, että kaupunki ihan hylki minua. Niinkin pienet seikat kuin jatkuva bussien kanssa säätäminen alkoi ärsyttää enemmän kuin laki sallii.

Nothing dramatic happened while I was in Cork. However, somewhere around the second month something felt wrong. Work was ok, but there were things I really didn't enjoy. Going there made me even a bit anxious. At the same time even I had lovely people around me and things to do I just didn't settle in. At times it even felt like the whole place repelled me. Little things like struggling with busses started to annoy me more than it should. 
---------------------
Aluksi ajattelin, ettei paikan vaihto olisi mahdollista, mutta sitten laitoin viestiä yliopiston koordinaattorille ja sieltä tuli vihreää valoa vaihdokselle. Ensin ajattelin vain vaihtaa harkkapaikkaa, jos se helpottaisi. Olisi helpompaa ilman suurta muutto operaatiota ja niin edelleen. Kaikki paikat Corkissa joihin laitoin viestiä kuitenkin sanoivat ei, ei, ei. Sitten laitoin sähköpostia Galwayn suunnalle ja viikon sisällä minulla oli lähes varma paikka täällä odottamassa. Yksi haastattelu lisää ja se oli siinä. Viikon aikana onnistuin saamaan myös huoneen.

First I thought it wouldn't be possible to change the practice place, but finally I sent email to my coordinator who gave me a green light for the change. Originally I did try to find new placement from Cork. Avoid all the moving etc. But all the places I contacted just came back with the same answer no, no and no. Then I emailed place in Galway and in a week everything was almost secured. One more interview and I had made it. Even got a room from here in a week.
---------------------
Prosessi ei ollut kuitenkaan henkisesti helppo. Piti tehdä päätöksiä nopealla tahdilla tietämättä olisivatko ne oikeita. Toivotaan, että olivat. Kertoa lähdöstä eri tahoille. Haikeita heippoja mukaville ihmisille ja tutuille paikoille. Mutta onneksi vielä pääsee viikoksi nauttimaan myös Corkista the Coronasin ansiosta. Ja sainpahan nähdä vähän uuttakin viimeisenä viikonloppuna, kun äiti ja isoveli tulivat vierailemaan. Näistä ja muista Corkin seikkailuista yritän kirjoitella piakkoin.

The process wasn't easy mentally though. Had to make big decision in short time without knowing if they are going to be right ones. Hope they were. Telling people I was going. Saying goodbyes to all people and places. Luckily get to visit Cork thanks to the Coronas concert. And had lovely last Cork weekend with mom and big brother. Got some new experiences which I try to put in writing soon. 
---------------------
Tänään sitten oli aika suunnata Galwayhin samalla, kun vieraat suuntasivat jatkamaan lomaa Dubliniin. Uudet hommat kutsuvat huomenna ja jännitystä on taas ilmassa. Laukut on taas purettu. Mieli vielä seilaa siellä sun täällä, mutta kyllä tutut kiviaidat bussinikkunasta jo toivat rauhallista mieltä.

Today I took a bus towards Galway as my guest continued their journey to Dublin. New tasks are calling me tomorrow and there is excitement in the air again. Bags have been unpacked. Mind is still here and there but seeing those familiar stone walls through bus window have calmed it down already.
---------------------
Yritän tästä taas aktivoitua kirjoittamisessa, kunhan uusi arki alkaa rullaamaan, joten pysykää mukana!

Will try to write something again as life here settles a bit, so stay tuned!