Irlannista päivää!

Blogia ei olekaan tullut hetkeen päiviteltyä, mutta nyt kun on hieman väljempää koulutöiden kanssa (ei siis oikeasti, mutta gradua tehdessähän on aina aikaa kaikelle eikö?) ja ennen ensi kuun kurssia ajattelin vähän taas kirjoitella. Kuka tietää, jospa vaikka yrittäisi aktiivisemmin kirjoittaa tämän lyhyen ajan, jonka täällä Irlannissa viettää.

Niin tosiaan se ensimmäinen "uutinen" pääsin Irlantiin kaikista vuoden mutkista huolimatta! Alkuperäinen suunnitelmahan oli tulla maahan jo huhtikuussa, suorittaa toukokuussa CELT (Certificate in English Language Teaching) -kurssi ja sen jälkeen olla kesätöissä joko Irlannissa tai Englannissa. No kuten arvata saattaa maaliskuun puolivälissä kaikki suunnitelmat vesittyivät. Kevät ja kesä menikin sitten yliopiston kursseja suoritellessa ja kotona kesää vietellessä. Toukokuun lopulla sain kutsun jopa sijaistamaan. Mutta pitkästä aikaa tuli aikalailla vain lomailtua.

Olin siirtänyt aiemmin varatun lennon Irlantiin elokuun alkuun ja heinäkuussa alkoi sitten näyttää siltä, että kurssi tosiaan toteutuisi syyskussa (varmistus taisi kyllä tulla vasta tässä elokuun puolella), ja lennotkin toteutuisivat. Niinhän siinä sitten kävi, että elokuun 2. päivä pääsin kuin pääsinkin lentämään Dubliniin, vieläpä suorilla lennoilla! Edellisellä viikolla oli myös tullut varmistus, että Suomi oli Irlannin Green Listillä, eli ei karanteenia! Tänne saavuttuani olenkin sitten yrittänyt (painotus sanalla yrittänyt) tehdä jäljellä olevia kurssitöitä ja gradua ja tavannut välissä tuttuja. 

Millaista on sitten ollut matkustaa ja olla täällä näin korona-aikana? Hermoilenko mahdollisia uusia lockdowneja tai karanteeneja? Niitä ajattelin nyt alkuun pohtia, ensi kuussa voikin sitten enemmän käsitellä tuohon CELT -kurssiin liittyviä asioita, kun kurssi viimein alkaa. 

1. Matkustaminen

Millaista se matkustaminen sitten oli? No itse en lopulta hermoillut hirveästi lentoja tai kentällä oloa. Oikeastaan koko sen ajan oli aika rento fiilis. Kentällä laitoin tosiaan ensimmäistä kertaa koko korona-aikana maskin kunnolla naamalle. Se ehkä hermostutti eniten, osaanko varmasti pitää sitä oikein ja käyttää tarpeeksi hygieenisesti ja oikeaoppisesti? No maskin käyttö sujui lopulta aika hyvin ja en hermoillut kentällä tai koneessa varsinaisesti mitään. Helsinki-Vantaa (ja Oulu myös), oli sen verran rauhallinen, ettei ihmisiä varsinaisesti näkynyt ennen koneeseen nousua, eikä konekkaan ollut täyteen ahdettu. Dublinissakaan ei tungosta ollut bussia odotellessa. Yleisesti koko matkustamisen ajan tuntui siltä, että ohjeistukset olivat jokapuolella tarpeeksi selkeitä ja hyvin järjestetty, käsidesiä oli saatavilla ja maskeja matkassa, niin nou hätä. Voisin jopa sanoa nauttineeni tällaisesta järjestelmällisyydestä ja väljyydestä enemmän kuin ns. normi matkustamisesta. Itseltäni ei kysytty missään vaiheessa, minne olen menossa tai mistä olen tulossa, taisi Irlannin pään tietolomakekin vain päätyä johonkin pinoon.

2. Korona-arki Suomi vs. Irlanti

Rehellisesti sanottuna hieman hävettää myöntää, kuinka vähän korona lopulta näkyi omassa arjessa varsinkin kesä-heinäkuussa. Ainoastaan siinä, että vähän kiersi ihmisiä tavallista kauempaa ja ruuttaili käsidesiä aina missä milloinkin. Oulussa kun tapauksia oli niin vähän elämä oli kuin mitään koronaa ei olisi ollutkaan. 

No Irlannissa onkin sitten saanut totutella siihen maskiin, toisaalta olen todennut kaiken uutisoinnin perusteella, että mieluummin täällä kuin Suomessa. Täällä pääasia näyttää olevan se, että laitat sen maskin/suojuksen naamalle kun pyydetään ja vaikka ohjeistukset oikeaoppiseen käyttöön ovat aikalailla samat kuin Suomessa niin meno ei ole ehkä yhtä "neuroottista". Tämä siis oma kokemukseni. Suomesta lähtiessä oli kaikkien keskustelujen keskellä sellainen olo, että maski on sama hävittää jos siihen vahingossakaan koskee. Irlantilaiset kuuleman mukaan ovat hieman rennompia tämän suhteen, mistä voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta ainakin itse koen maskin käytön olevan mielekkäämpää kun ei ole koko ajan sellainen olo että joku kyttää vieressä hipaisitko sitä vahingossa. Tokihan sitä pyrkii itse mahdollisimman oikeaoppiseen käyttöön ja seuraa maskien hygieniaa, mutta hirveästi en jaksa muiden maskikäytäntöjä vahdata.

Toinen ero on se, että kahviloihin, kauppoihin ja liikkeisiin menoa valvotaan paljon tarkemmin. Siinä missä kotona vaan laittoi desit käteen ja marssi sisälle, täällä saa välissä jonottaa ja odottaa vuoroaan, että viitotaan sisälle. Lisäksi kaupoissa monesti valvotaan, että varmasti laitat sitä käsidesiä käteen. Maski tietenkin tulee olla naamalla ja sen saa ottaa pois vain syödessä ja juodessa. Elokuvateattereissä maskin saa saleissa ottaa pois. 

Busseissa, ravintoloissa, kahviloissa ja muissakin paikoissa on merkitty mihin saa istua ja mihin ei, jotta ollaan tarpeeksi kaukana toisista. Itse en ole paikallisliikennettä vielä käyttänyt, mutta Dublinista-Galwayhin matkustaessa olin etukäteen varannut lipun bussiin, mikä on suositeltavaa. Paikallisliikenteessähän tämä ei ole samalla tavalla mahdollista. 

Täällähän on sitten juuri viime viikolla ollut suurikin kohu, kun ohjeistuksia oli taas muutettu ja eräs ministeri oli sitten tavattu näitä uusia ohjeistuksia rikkomasta. Rajoituksia myös kritisoidaan, koska ne vaihtelevat ja ovat väliin hieman epäselkeitä ja ristiriitaisia. Esimerkiksi urheilutapahtumiin, jotka järjestetään ulkona ei saa tulla katsojia, mutta kirkot saavat järjestää messuja. 

Eli täällä korona näkyy arjessa selkeämmin, mutta varsinaisesti se ei ole omaa arkea vaikeuttanut vielä. Ensi viikolla pitääkin sitten tarkemmin taas tutustua, mitkä ohjeistukset kurssille tulee olemaan. 

3. Karanteenit

Niin ne karanteenit. Itsellänihän oli sen verran onnea matkassa, ettei tarvinnut jäädä karanteeniin tai self-isolate, kuten täällä sanotaan. Suomi oli ja on edelleen Irlannin niin sanotulla Green Listillä, eli sieltä tullessa ei tarvitse jäädä karanteeniin. Täällähän tuo karanteeni ei myöskään ole tainnut olla ihan samaa tasoa kuin Suomessa, tai näin olen ainakin ymmärtänyt, eli olisin saanut nähdä samassa talossa asuvia ja käydä kaupassa, kunhan muuten olisin vältellyt ihmisiä. Mutta kyllä ennen listan julkaisua jännitin, kun pohdin juurikin sitä joudunko välttelemään aivan täysin samassa talossa asuvaa vuokraemäntääni tänne saapuessa ja miten hoidan kauppareissut, joten vapautus karanteenista oli sen suhteen helpotus. En silti ensimmäisen kahden viikon aikana ihan päättömästi lähtenyt huitelemaan ympäriinsä. Muutamaa kaveria näin, mutta enimmäkseen pysyttelin kotosalla. Onneksi oli kouluhommia, joita tehdä. Olin kuitenkin varannut myös karanteeni aikaa tänne saapumisen ja kurssin väliin reippaasti. 

Tänä aikanahan sitten, kun olen ollut täällä niin Irlannista tuleville on määrätty omaehtoinen(?) karanteeni Suomeen matkustaessa. Omaan paluuseeni on vielä reilu kuukausi aikaa, joten kuka tietää, miten tilanne elää sinä aikana. Sekään ei silti hetkauttanut, olin alunperin paluulentoa siirtäessä varannut sen sellaiselle päivälle, että on varaa karanteenata ennen kuin "täytyy" olla missään. Lisäksi on myös paikkakin karanteeniin, joten mikäs siinä. Ehkä saa kouluhommia tehtyä siinä kahden viikon aikana. 

Eli karanteenit eivät aiheuttaneet hirveää stressiä. Vaikka toki mietityttivät alkuun ja otin ne huomioon sunnitelmia tehdessä. 

4. Uusi lockdown? Jumittuminen?

Niin, mitäs jos tuleekin uusi lockdown? Tai ei pääsekään palaamaan suunnitelmien mukaan? En tiedä, mistä tämä oma kylmähermoisuus tämän suhteen kumpuaa, tunnetusti olen kova stressaamaan tulevaa, mutta tämän suhteen olen aika luottavaisin mielin. Kyllä tästä selviää ja eiköhän sitä kotiin joskus pääse. Jos viimeistään jouluksi niin kaikki hyvin. Hätä keinot keksii. Rahaa on sen verran, että vuokraa on varaa maksella jos tarve vaatii ja jos kurssi peruuntuisi ja tulisi se lockdown niin siinähän on sitten aikaa tehdä sitä gradua. Viimeisen harkankin joudun muutenkin todennäköisesti siirtämään keväälle, joten sama kai se missä sitä gradua ja hissan proseminaari työtä kirjoittelee.

Tietenkin olen tässä suhteessa hyvin etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun verrattuna. Maa on tuttu, on suhteita ja säästöjä joita käyttää, enkä ole niin hirveän kaukana kotoa ja tekemistä riittäisi vaikkei kaupan lisäksi muualla saisikaan käydä. Huvittavintahan tässä on tietenkin se, että kun lähtö tänne näytti siirtyvän/peruuntuvan keväällä niin olin aika hajalla aluksi ja nyt täällä ollessa olen kuin viilipytty. Kai se kevään venkslaaminen ja suunnitelma B, C ja D:n kehittelyt opettivat jotain. 

Siinäpä ne koronaan liittyvät jutut tältä erää olivat. Tarkoituksena olisi jättääkin ne tähän, ellei tarvetta tule päivittää aiheesta enempää. Toivottavasti ei tule. Ensi kerralla sitten ehkä enemmän CELT -turinoita ja fiiliksiä siitä, millaista on olla taas Irlannissa ja mitkä on ne tulevaisuuden suunnitelmat näillä näkymin. Hieman sekalaistahan tämä turinoininti tältä erää oli, mutta jospa sitä kosketusta kirjoittamiseen taas saisi. Tuntuu, että on taas vaihteeksi kirjoittanut niin paljon englanniksi, ettei suomeksi kirjoittaminen ole läheskään niin luontevaa, omaksikin yllätykseksi myös omat luovatkirjoittelut ovat olleet sulavampia englanniksi kuin suomeksi.